Seinämalli WC:n telineelle rakenteita

Seinämallisen WC:n asentaminen ei olekaan mikään "pulttaa vain seinään kiinni" askare. Pytyn ja siihen tarvittavan telineen ohjeet ovat olleet tasoa, joihin tarvittaisiin "tekstin ylempi sisälukutaito" -tutkinto edes alustavan ymmärtämisen auttamiseksi. Onneksi niissä on paljon kuvia - joista ei ole lohtua sen enempää. Yksi selväsanainen lappu löytyi paketista. Se oli punainen. Siinä luki isoilla! kirjaimilla "VÄLTÄ YLEISIMMÄT ASENNUSVIRHEET - LUE NÄMÄ OHJEET TARKKAAN". Sen jälkeen oli lueteltu suhteellisen ymmärrettävästi ja heikkonäköisemmällekin sopivan kokoisin kirjaimin A4:n verran mitä pitää tehdä, jotta homma ei menisi ketuille. Kiitoksia valmistajalle yksinkertaisempienkin ihmisten ymmärryksestä. Pääsemme kehittämään uusia virheita toisen A4:n verran.

... seinä odottaa "Rakennusmestarilta"

levyjä .

Väliseinä auki, jolloin syntyi näkymä eteiseen...

Onneksi "Rakennusmestari" on ainakin ymmärtävinään, mitä täytyy tehdä. Tosin oma maalaisjärkenikin sanoi, että systeemi täytyy saada niin hyvin pultattua rakenteisiin kiinni, jotta jos hätäisen tarpeille istumisen seurauksena jotain romahtaa niin se on koko väliseinä.

Seinärakenteita märkätilan levyille ja vähän paneeleillekin

Pistorasia infrapunasaunalle

Nyt on  Rakennusmestari käynyt Arki-illat näpertelemässä levyille sellaisia koolauspuita tai jotakin, joihin seinälevyt ruuvataan kiinni. Siinä on vatupassi heilunut. Mielenkiinnolla olen seurannut, kuinka monta kiilapalaa tarvitaan kutakin hirsipintaa kohden, ja kuinka ihmeessä hän ratkaisee alaosan vinon tiiliseinän ja yläosan tavallisen lautarakenteen yhdistelmän oikaisun. (Unohduin niin hyvin vahtimaan itse toimintaa, että valokuvaaminenkin unohtui. Pahoittelen allaolevaa hirsiseinäkuvaa.)

Hirsiseinä piilotettuna

Kelpasin laittamaan lasivillaa äänieristeeksi hirsiseinää vasten koolausten väliin. Koska tilan suunnittelu on vielä kesken, laittoi Rakennusmestari reilusti tukirakenteita WC-tilojen kalusteita varten. 

Oli niin hyvin aivojeni toiminnan ylittävää rakentelua, jotta osasin kerrankin olla suhteellisen hiljaa, ja tein joka ilta (paitsi yhtenä vapaailtanani) ruoan. Kiltti Vaimo-syndroomaa olen parennellut sittemmin venyttelemällä äänijänteitäni vähän reilummin.

Osallistuin kyllä neuvotteluihin siitä, mitä tulee mihinkin. Nyt on hyvillä arvauksilla sijoitettu pistorasioita ja lavuaarin tukirakenteita. 
On se vain kummallista, kuinka paljon tämä lennossa suunnittelu hidastaa remontin etenemistä. Luulisi sen olevan toisinpäin. Kun jättää suunnitteluvaiheen väliin ja ryhtyy rakentamaan, silloinhan jätetään yksi "työvaihe" pois projektista.


Kuvan yläosan laudat ovat minun mittaamia, katkomia sirkkelillä (? se vehje, jossa on pyörivä hampailla varustettu teräslevy, jota painetaan kahvasta alaspäin, jolloin se pyörii ja pitää hirveätä meteliä ja sahaa tosi nopsasti laudan palat poikki) sekä vasaralla ja nauloilla seinään hakkaamia. Niihin tulee panelointi päälle. Sijoitin paneeleita olohuoneen sohvan alle jo lämpenemään, mikä on epätoivoinen yritys välttyä niiltä irvisteleviltä maalausraoilta paneeleiden väleissä.

Täytyy tunnustaa, että pelotti monen vuoden tauon jälkeen nämä miehiset askareet. Onneksi testosteronin määrän nousu toiminnan jälkeen aiheutti suunnatonta ylpeyden tunnetta. (Mitä pienempi ihminen sitä turhemmasta hän on onnellinen.)

Lavuaarin viemäriputket ja kasaaminen

Jäin tuossa taanoin liottamaan lavuaarin putkistoa. Liotin ensin päivän. Sitten seuraavana päivänä kävin ostamassa astianpesuharjan, tolua ja karhunkielellä varustettuja pesusieniä. Muutaman päivän katselin eteisen pöydälläni lepääviä taisteluväline-ostoksiani, kunnes tuli Se Hetki. Palasin liotuspaljun ääreen ja hinkasin ihan hyvät putket puhtaiksi, enkä toivottavasti hävittänyt yhtään tiivistettä.

 Eikun osat kasaan ja odottamaan sitten-joskus-tulee-uusi-lavuaari -hetkeä.

Enkä muistanutkaan, mikä osa kuului mihinkä, ja missä järjestyksessä, .... ja ne tiivisteet??? Joku rontti oli keksinyt laittaa samanlaisia kierteitä useampaan paikkaan!

Tulevaisuuteen luottavaisena uskon osaavani laittaa osat oikeaan järjestykseen, koska sitten kun tulee oikea tarve nousevat mieleeni varmasti oikeat kirosanat viemäriputkien noitumiseksi. Juuri nyt ne ovat vain tarpeettomina kadoksissa.

Remontti jatkuu - ei jatku - jatkuu - kuka päättäisi?

En tiedä mitä tuumaisin projektin töksähtelevästä etenemisestä. 
Ja löytyisikö syyttävälle sormelleni kohdetta?

Nythän on käynyt niin, että monen viikon odottelun jälkeen "Rakennusmestari" palasi takaisin edistämään Projektin Vaihe 2:n valmistumista... 

Eteiseen tuli "neuvojeni" mukaisesti
2 pistorasiaa ja tv-kaapeli ymmärrettiin vetää vessaan
tarpeetonta puhelimenjohdon putkea pitkin.
Pistorasioihin tuli ilman ansiotani kunnolliset tuennat.

Projekti leviää heti eteisen sähkö- ja puhelinrasioihin

... ja korjailemaan muoveja.

"Pomona" tyydyn rapsimaan vanhoja silikonisaumoja auki
maalikaapimella, puukolla ja ruuvimeisselin päällä ...

 .....ja lauantaina muutaman tunnin urakoinnin jälkeen "Rakennusmestari" aloitti vapaaillan.

Vapaailtojahan seuraa perinteisesti rokulipäivä.

Puolustuksen puheenvuoro: suomalaisten perusenergiavarastoa Kateellisuutta on ruokittava säännöllisen satunnaisesti. Katsastimme vapaaillan ja rokulipäivän aikana erinäisen hirsirakennuksen rykelmää, joiden kyhäämisessä on käytetty museoviraston ja perinnerakentamisen sekä luovuuden ohjeita. Kateellisuus-rykäystä lisää, että homma on tehty puolta lyhyemmässä ajassa kuin meidän taloremontti (jossa 13. vuosi menossako?), se näyttää valmiimmalta, isommalta ja kaiken lisäksi lopputuloksiltaan hyvältä. 

(Nyt minulta taisi lipsahtaa, että osallistuin tähän lusmuiluun?)

... odottaa seuraavaksi "Rakennusmestarilta"

levyjä seinään.

Ja sunnuntaipäivä vaihtui iltaan, mutta energiatuulet eivät olleet vieläkään saavuttaneet minua, vaikka "Rakennusmestari" urhoollisesti askarteli jo projekti-tiloissa.

Onneksi rautakauppaostoksia voi jo (vai onko voinut jo kauankin?) tehdä netissä. Tämä aluevaltaus on nyt osaltani suoritettu "Rakennusmestarin" avustamana tilaamalla WC-ovi tykötarpeineen: WC-lukko, oven lukkopesä, ovi ja karmit (paketille tuli hintaa 165 euroa). Vanhan oven kahva saa kelvata. Syy on yksinkertainen: Jos siihen ostaisi uuden "siiden" kahvan niin esteettisen silmäkulmani takia täytyisi tilata eteisen kahteen muuhunkin oveen samanlaiset. Edes siinä säästin - ja kokonaiset 15 euroa! Ovipaketin kokonaiskustannuksien edullisuudesta en ole yhtä varma, mutta tuotteen kotiinkuljetus-ajatukseen olen ihastunut.

Laatoituksen suunnittelua

Maaliliikkeestä nappasin laattamallit mukaan tänään. Halusin nähdä kotivalaistuksessa värisävyt. Valkoinen laatta ei ole niin valkea kuin Vaihe 1.:sen suihkuhuoneen laatta, eikä niin valkea kuin haluaisin, mutta tilaanpahan kuitenkin, kun en jaksa ihmetellä. Hinta on 13,70/neliö. Onkohan hinta ok? Se on ikuinen kysymys. Laatat ovat valkosavea, joten ei hirveästi haittaa silmää, vaikkei saumaus onnistuisi täydellisesti (ihan kuin se joskus olisi onnistunut). Tilattu!

Salamavalossa

Tuosta kupari-turkoosi-mosaiikista suunnittelin tekeväni pari pystyraitaa. Pikkasen on laitettava uutta haastetta laatoitukseen.  Mosaiikki on puolta ohuempaa kuin varsinainen laatta, joten jätän sen sovinnolla omaan kuoppaansa. Helpotuksena kuitenkin on se, että se on keramiikkaa eikä lasia. Lasimosaiikkiin olisi käytettävä erilaista kiinnitysmössöä, koska kiinnitysmössön väri näkyisi lasimosaiikin läpi.
Myyjä kehoitti rajaamaan laattalistoilla mosaiikkiosion omaksi alueekseen. Se varmasti auttaa saamaan siistimpää jälkeä aikaiseksi. Edullisten listojen haku aloitettu...

(Kuvassa näkyvä ruskea ohut koristelaatta hommeli on asiaani liittymätön turhake.)

Kattovaloilla valaistuna

Hölmöä näissä sisustus-efekteissä on se, että niissä maksaa saman hinnan kuin koko seinän laatoissa. Tuokin mosaiikki on OVH 199 euroa/neliö, ja sitä myydän vain täysinä laatikoina, joissa on se neliö. Täytyy varmaan harkita vielä, mutta huolestuttavasti silmissäni on jo muodostumassa kuva siitä, mitä askartelen niistä.  Tilattu hintaan 150 euroa. Laskin, että siitä riittää koristetta muuallekin.
Oli liikkeessä toinenkin koristevaihtoehto: kukkalaatta, jota menisi yhteen koristeraitaan 5 laattaa ja laatan hinta oli vain 110 euroa/kpl. Että silleen laattamaailmassa.

Tänään sain laskeskeltua neliöitä ja pohdittua samalla seinien laattajakoja. Laattajakojen suunnittelu etukäteen on ollut hyvä ohje. Esim. jos laattoja menee vaakasuunnassa 9,1 laattaa, niin kannattaa aloittaa reunasta 0,55 laatalla ja lopettaa 0,55 laatalla. Perustelut: Ohuet sirpaleet ovat hankalammin leikattavia ja näin tulee ulkonäöllisesti  tasapainoisemman näköinen seinä.
 
Projektin vaihe 1:n aikana hankin Vaihe 2:n lattialaatat sillä perusteella, että ne olisivat mahdollisimman yhteensopivat vanhan laatoituksen kanssa. Vaihe 2:ssa purkutuomion saivat suihkutilan keltaiset lattialaatat, mutta niiden rinnalla olleet punertavat laatat saavat jäädä. Suihkutilan ja infrapunasaunatilan laatat ovat yhdenmukaisesti ruskeat, vaikka tilojen välillä on ovi. Pohdituttaa, että tuottaako laiskuus lopputulokseen tyytymättömyyden? Kauneinta jälkeä syntyisi purkamalla ensin kaiken ja rakentamalla sitten upouutta. Mutta se taloudellisuus, ekologisuus ja aika?

Rautakauppaostoksilla: senkkaava roilo vetoniitti

Tänään tuli piipahdettua maaliliikkeessä ja kahdessa rautakaupassa. Harvinaisen selväpäinen reissu - ilmankos blogger oli luokitellut blogini sillä välin roskapostiksi. Elämässä on aina voimalle vastavoima. 

Uusia kaivattuja työkaluja

Purkulauta ja jokin muurarilasta

Halpahalli-rautakaupassa osasin kysyä oikeita asioita!, mikä on edistystä. Löysin nopsasti uudet lelut remonttihiekkalaatikkoleikkeihin. Olen niin Onnellinen. Tuo pieni purkurauta on ollut etsinnässä jo kuukauden verran, ja tuota lapiomallista muurarinlastaa osasin jo kaivata viimeisimmissä hyvä-pahakakku-leikeissä.

Valuhommiin valmistautumista
Vetoniitti ostoksilla sain asiallisen lyhyen oppimäärän mömmöjen eroista ja hinnoista - laadusta ei tullut tietoa. Hienojakeiset massat ovat kalliimpia ja niillä tehdään ohkaisempia valuja ja päin vastoin. Nyt on vain sitten pohdinnan paikka, että ottaako ... tai ei siinä ole miettimistä. On otettava 6000'sta, koska sillä voi tehdä 10-250 mm valuja ja paksuin valukohta kohteessamme on 17cm. Ilmeisesti tuotevaihtoehtoja ei ole - ainakaan rautakaupan täti ei tiennyt tarjota kysyttäessä.
Katsotaan, mitä pusseissa lukee oikiast, ku mie huomenna kipasen ne hakemassa tämän pohdiskeluni johdosta. Niissä luki vetonit.

Sitä historiaa projektista ja ostoksilla olosta...
Projektin Vaihe nro 1 aikana kävin ostamassa roiloharkkoja ja senkkaavia ruuveja. Rautakaupoille mennessäni minulla ei ollut hajuakaan siitä, miten senkkaavan ruuvin erottaa muista ruuveista, eikä sana roilokaan ollut vielä täysin kirkkaana putkena silmissäni. Roiloharkko osoittautui suhteellisen kivuttomaksi opittavaksi. Senkkaavaa ruuvia saikin tankata usean myyjän kanssa. Paras vastaus siihen "miksi se on senkkaava? mitä se tarkoittaa?" oli erään myyjän toteamus "Noh - Se Senkkaa!" ja samalla minua katsottiin kuin idioottia. Ilmankos siinä rautakaupassa myyjät osaavat aina lähteä kiireesti eri suuntaan kuin asiakas. 

Useasti on rautakaupassa tuntunut kuin katsoisi Speden rautakauppa-sketsejä elävöitettynä naisen logiikalla. Senkkaavasta ruuvista selvisi lopulta sen verran, että kierre pitäisi olla sen tyyppinen, että se oikein imeytyy levyyn sisään, ja kanta taitaa niissä olla aina uppomallia. Sekin selvisi, että jos ohjeessa lukee senkkaava niin kaupassa on osattava kysyä hoba/hobay tms. nimistä -ruuvia.

Remonttiblogin kirjoittamisesta

Olen vähän äimän käkenä. Parin vuorokauden kirjoittelun jälkeen blogini ilmoitettiin lukituksi ja minut robotiksi. Minä Robotti - eipä ole kovin kaukana totuudesta. Toimii, kun jokin ulkoinen paine laittaa liikkeelle. Ei osaa tehdä mitään kunnolla, jos ei ole oikein ohjelmoitu. Tarvitsee säännöllisesti virtaa (ravinteita) ja huoltoa. Tilatut virtapiirien korjausosat sekä uudet prosessorit ja lisämuistipalikat ovat juuttuneet jonnekin toimituksen syövereihin.

Sinällään tämä blogin kirjoittaminen on osoittautunut hyväksi tavaksi pohtia remonttia etiäpäin. Eipähän tarvitse naisystäviä rasittaa lattiakaivo-jahkailuilla ja remonttireiska-ihmettelyillä. Samalla nuo valokuvat toimivat hyvinä muistin apuvälineinä siitä, kuinka se tuli tehtyä ja miten se ehkä kannattaisi tehdä.

Saa nähdä tuleeko minusta enää julkinen Remontti Veera vai jäänkö kotini salaiseksi robotiksi?