Jäin tuossa taanoin liottamaan lavuaarin putkistoa. Liotin ensin päivän. Sitten seuraavana päivänä kävin ostamassa astianpesuharjan, tolua ja karhunkielellä varustettuja pesusieniä. Muutaman päivän katselin eteisen pöydälläni lepääviä taisteluväline-ostoksiani, kunnes tuli Se Hetki. Palasin liotuspaljun ääreen ja hinkasin ihan hyvät putket puhtaiksi, enkä toivottavasti hävittänyt yhtään tiivistettä.
Eikun osat kasaan ja odottamaan sitten-joskus-tulee-uusi-lavuaari -hetkeä.
Tulevaisuuteen luottavaisena uskon osaavani laittaa osat oikeaan järjestykseen, koska sitten kun tulee oikea tarve nousevat mieleeni varmasti oikeat kirosanat viemäriputkien noitumiseksi. Juuri nyt ne ovat vain tarpeettomina kadoksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti