Uusia kaivattuja työkaluja
Purkulauta ja jokin muurarilasta |
Valuhommiin valmistautumista
Vetoniitti ostoksilla sain asiallisen lyhyen oppimäärän mömmöjen eroista ja hinnoista - laadusta ei tullut tietoa. Hienojakeiset massat ovat kalliimpia ja niillä tehdään ohkaisempia valuja ja päin vastoin. Nyt on vain sitten pohdinnan paikka, että ottaako ... tai ei siinä ole miettimistä. On otettava 6000'sta, koska sillä voi tehdä 10-250 mm valuja ja paksuin valukohta kohteessamme on 17cm. Ilmeisesti tuotevaihtoehtoja ei ole - ainakaan rautakaupan täti ei tiennyt tarjota kysyttäessä.
Katsotaan, mitä pusseissa lukee oikiast, ku mie huomenna kipasen ne hakemassa tämän pohdiskeluni johdosta. Niissä luki vetonit.
Sitä historiaa projektista ja ostoksilla olosta...
Projektin Vaihe nro 1 aikana kävin ostamassa roiloharkkoja ja senkkaavia ruuveja. Rautakaupoille mennessäni minulla ei ollut hajuakaan siitä, miten senkkaavan ruuvin erottaa muista ruuveista, eikä sana roilokaan ollut vielä täysin kirkkaana putkena silmissäni. Roiloharkko osoittautui suhteellisen kivuttomaksi opittavaksi. Senkkaavaa ruuvia saikin tankata usean myyjän kanssa. Paras vastaus siihen "miksi se on senkkaava? mitä se tarkoittaa?" oli erään myyjän toteamus "Noh - Se Senkkaa!" ja samalla minua katsottiin kuin idioottia. Ilmankos siinä rautakaupassa myyjät osaavat aina lähteä kiireesti eri suuntaan kuin asiakas.
Useasti on rautakaupassa tuntunut kuin katsoisi Speden rautakauppa-sketsejä elävöitettynä naisen logiikalla. Senkkaavasta ruuvista selvisi lopulta sen verran, että kierre pitäisi olla sen tyyppinen, että se oikein imeytyy levyyn sisään, ja kanta taitaa niissä olla aina uppomallia. Sekin selvisi, että jos ohjeessa lukee senkkaava niin kaupassa on osattava kysyä hoba/hobay tms. nimistä -ruuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti