Uudet seinäpinnat jättävät lattiapinnan betonin ja seinän väliin muutaman sentin raon, joka on yli 10cm syvä. Ilmeisesti kuilua voidaan ammattilaisslangissa kutsua roiloksi (Ja tämä on päättelyketjuni villi arvaus!).
Rakojen
umpeen saattamiseksi hain sitä vetoniittiä taisi olla 6000:sta.
Sellaista pulveria, joka veteen vatkattuna on nopsasti (15 tuntia on
siis nopeata?) kuivuvaa.
Työn alku: kiinnitetään maalarinteipillä muovi suojaamaan kaakeleita.
Työ jatkuu: suditaan betonin pintaan tartuntapinnoitetta betonille tai valumassoille.
Taas ihmetellään, miksi kaikkia litkuja kutsutaan praimereiksi?
Työ jatkuu: Rakennusmestari vatkaa reilusti tarvetta tuplaten
enemmän vetoniittiä veteen ja lappaa mössöä roiloon. Minä tulen
sievällä pikkulastalla perästä ja tasoittelen ja hihittelen ja tössötän
mössöä syvemmälle.
Se oli siinä.
Välineiden
pesua ja mielikuvitusrakennelmia siitä, mihin ylijäämä mössön voisi
työntää hyötykäyttöön, kun astia-aika on vain pari tuntia. ...
Autotallin lattialle tietenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti